/ oma talous

Oman talouden pimeät vuodet

Välillä tuntuu, että olen jotenkin vajaa tai hidas, sillä tietyt elämän perusasiat olen tajunnut todella myöhään. Ei toivoakaan, että rippirahat olisi pistetty poikimaan korkoa korolle. Nykyiset parikymppiset vaikuttaisi olevan huikean fiksuja ja päämäärätietoisia, kun taas itse en samoihin aikoihin saanut elämästä minkäänlaista otetta. Tiedän etten ole yksin asiani kanssa, luultavasti jokainen sijoittaja toivoo aloittaneensa aiemmin.

Viimeinen vuosi elämässäni on ollut vähintäänkin mullistava. Olen oppinut fiksuksi rahankäyttäjäksi, ja ainakin tällä hetkellä fiilis on, että tällä tiellä voin helposti jatkaa vaikka loppuelämän. Monessa suhteessa olen ollut hyvin onnekas ja olen tavattoman kiitollinen kaikesta siitä hyvästä mitä tielleni on osunut. Varaan kuitenkin oikeuden ärsyyntyä niistä asioista, jotka olisin jälkikäteen ajateltuna tehnyt toisin. En todellakaan suosittele muita elämään yli varojensa, enkä sitä kuinka elintasoinflaation vuoksi itseltäni jäi paljon rahaa säästämättä. Kaikesta kuitenkin voi ja kuuluu ottaa opikseen ja ainakin tiedän mitä omille lapsille kannattaa opettaa.

Oma eletty elämä vaikuttaa kaikkeen mitä olemme tänä päivänä. Raha-asioissa kasvatuksella on tärkeä osa koko elämän kannalta ja säästämään voi oppia niin hyvän kuin huononkin esimerkin kautta. Jos vanhemmat kannustavat piensijoittajaksi viisivuotiaasta, niin todennäköisesti korkoa korolle on sisäistetty ennen täysi-ikäisyyttä. Toisaalta jos vanhemmat tuskailevat raha-asioiden kanssa joka ilta, saattaa puskurirahaston tärkeyden oppia kantapään kautta jo hyvin nuorena.

Näin omat raha-asiani ovat vuosien karttuessa muttuneet:

Ikävuodet 0-12 - Onnellinen lapsuus

Alakouluajoilta minulla ei juuri ole muistikuvaa raha-asioiden ajattelemisesta. Perheeni oli ihan kohtalaisesti toimeentuleva, mutta lapsia oli muutama ja asuntolainojen korot korkealla, joten rahaa ei ollut tuhlailtavaksi asti. Muistan ajan kyllä hyvin säästäväisenä, eikä meillä esimerkiksi käyty ulkomailla lomailemassa.

Lapsuudesta olen tottunut ostamaan tavaroita käytettynä ja hyvin selväksi tuli se, että kaikkea ei nyt vaan voi saada. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsen kuuluukin oppia ettei raha kasva puussa, eikä kaikki toiveet toteudu, mutta itselläni tämä opetus ehkä myös ruokki opiskeluaikojen jälkeistä kulutusvimmaa. Useissa asioissa vanhempani ovat vielä nykyäänkin hyvin säästäväisiä, ja uskon tämän ajan olleen hyvää kasvualustaa omallekin pihistelylleni.

Ikävuodet 13-18 - LOL miksi säästäisin

Teininä raha ja kuluttaminen alkoi tietysti kiinnostaa enemmän. Vanhemmat kannusti aloittamaan työt aikaisin, ja sainkin ensimmäisen oikean työpaikan jo 14-vuotiaana. Koko palkka meni aina vaatteisiin tai muuhun hauskaan, eikä säästöön jäänyt mitään. En muista edes ajatelleeni koko säästämistä. Jos minua joku onkin yrittänyt valistaa, olen luultavasti ajatellut takaisin että "kerran sitä vaan eletään" tai jotain muuta yhtä fiksua. Silloin ei ainakaan sanottu YOLO :)

Ikävuodet 19-25 - Nuoruuden hölmöilyt

Kun muutin opiskelemaan, otin heti alkuun opintolainaa, enkä käynyt iltaisin töissä. Illat meni juhliessa ja rahaa kului enemmän kuin olisi ollut varaa. Välillä vaatekauppojen kulutusluottoja oli hirveä määrä ja näillä ostetut vaatteet edelleen laput kiinni kaapin pohjalla. Lyhyesti sanottuna tässä kohtaa rahankäyttö oli aivan holtitonta.

Opiskeluaikoina tutustuin myös pikavippien katalaan maailmaan ja kävin kerran leipäjonossakin. Kävin sentään kesäisin töissä, mutta käytännössä tämä tarkoitti hiukan leveämpää elämää kesäisin, niin että jaksoi taas puurtaa nuudelilinjalla koko talven. Valmistuessani ammattiin tilin saldo oli pyöreä nolla ja opintolainaa maksettavana runsas kymppitonni.

Ikävuodet 26-30 - Elintasoinflaatio

Sain valmistumisen jälkeen heti ensimmäisen oikean aikuisten työpaikan, enkä ole elämässäni ollut kuukauttakaan työtön. Palkka oli normaali korkeakoulusta valmistuneen aloituspalkka ja aiempaan verrattuna tulot olivat huikean suuret. Vihdoinkin sain hankkia asioita, joista aiemmin olin vain haaveillut: Elektroniikkaa, sisustustavaraa, vaatteita!

Viitisen vuotta kului ja tänä aikana palkkakin tuplaantui, mutta säästöön ei edelleenkään jäänyt juuri mitään. Aiempien kulutustuotteiden lista jatkui vaan: brunsseja ja erikoisoluita, useita viikonloppumatkoja vuodessa, kalliita lahjoja perheelle!

Ikävuodet 31- Taloudellinen tasapaino

Viimein hiukan yli kolmekymppisenä havahduin tähän uskomattomaan törsäilyyn. Oli morkkis siitä, että tili oli aina tyhjä, eikä ne hienot uudet teknolelut oikeastaan jaksaneet kauaa lämmittää. Kliseisesti mikään ei tuntunut miltään. Koin henkilökohtaisen talouden herätyksen ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Hienoin juttu koko hommassa on se, että tuntuu kuin en olisi luopunut oikeastaan mistään, vaikka nykyään säästöön jää huomattava summa joka kuukausi. Toki olen ostanut paljon vähemmän tavaraa ja jättänyt väliin useita ravintolareissuja. Kuitenkin enimmäkseen rahani ovat menneet asioihin, jotka oikeasti tuovat iloa elämään. Näihin onnellisuus-hommeleihin tuntuu Pareton periaate eli 80/20 -sääntö osuvan aika hienosti. Eli 20% asioista joita teet, tuo 80% kaikesta siitä onnellisuudesta mitä koet.


Tässä lyhyesti oma rahahistoriani. Miten sinun taloudellinen matkasi on sujunut? Tajusitko alkaa säästää heti kun aloit saada vakituisia tuloja?